Kirjallisuutta ja muita lähteitä panemisesta

Blogi käynnistyi kahdella kohtalaisen laajalla postauksella oluen vesikemian säätämisestä. Tässä tekstissä otan reilusti takapakkia ja palaan sellaisiin perusasioihin, jotka luontevammin istuvat tällaisen blogin alkumetreille. Lisään postauksen navigointipalkkiin otsikolla "Lähteitä" ja yritän muistaa päivittää tekstiä myöhemminkin, jos törmään hyväksi kokemiini kirjoihin, nettisivuihin jne.

Varmasti suurin osa suomalaisista kotipanijoista on jossain vaiheessa törmännyt Reittausblogin pussimäskäysohjeisiin. Monelle, myös itselleni, tämä on ollut se ensimmäinen tietolähde, joka on pistänyt alulle matkan oluen kotipanemisen maailmaan. Jos olet täysin ummikko, nuo Harrin ohjeet ovat edelleen relevantti lähde, josta saa hyvän käsityksen panoprosessin pääkohdista.

Mutta kuten muissakin harrastuksissa, oluen panemisessa riittää opittavaa oikeastaan loputtomiin, ainakin jos pyrit jatkuvasti sujuvampaan prosessiin ja/tai parempaan lopputulokseen. Osaamisen ja ymmärryksen karttuessa osa matkan varrella opituista asioista painuu tarpeettomina tai huonoina toimintatapoina unholaan parempien astuessa tilalle. Tämä vaatii jatkuvaa henkilökohtaisen panotietovarannon päivittämistä. Itselleni oluen paneminen on mukavaa puuhastelua, johon liittyy jatkuva pyrkimys kohti parempaa osaamista. Siksipä käytänkin kohtalaisen paljon aikaa aiheen opiskeluun. (Tämä ei tarkoita, että kokisin tietäväni aiheesta mitenkään erityisen paljon.)

Internet on tietysti loputon (mis)informaation lähde, ja Google onkin panomiehen työkaluista yksi keskeisimpiä. Tässä kuitenkin listana joitakin omia tärppejäni hyväksi kokemistani lähteistä eri tilanteisiin. Oletuksena näissä on kohtalaisen hyvä englannin ymmärrys.

Yleisopas panemisen alkumetreille ja myöhempäänkin osaamisen laajentamiseen

Oikeastaan kaksi.

Kysypä millä tahansa kotipanijoiden keskustelualustalla suositusta hyvästä yleisoppaasta, joku luultavasti ehdottaa John Palmerin How to Brew'ta. Eikä syyttä, sillä kyseessä on kattava katsaus moniin oluen panemisen keskeisiin aiheisiin. Brewers Publicationsin julkaisema 3rd Edition on ollut myynnissä vuodesta 2006 lähtien. Kuitenkin jos olet nyt hankkimassa kirjaa, etsi käsiisi vuonna 2017 julkaistu 4th Edition, joka on huomattavasti muokattu ja laajennettu alkuperäisestä. Oluen paneminenkin kehittyy.

Siinä missä Palmerin kirja tarjoaa laajan mutta ehkä hivenen kuivan teknisen lähestymistavan kotipanemiseen, Randy Mosherin Mastering Homebrew on monipuolinen, ulosanniltaan jutustelevampi ja luettavuudeltaan kevyempi yleisopas. Tämä oli ensimmäinen hankkimani olutkirja, ja tiedonjanoiselle aloittelijalle opus tarjosi mielestäni informatiivisen mutta miellyttävän lukukokemuksen kannesta kanteen. Mosher on ammatiltaan graafinen suunnittelija, ja tämä myös näkyy kirjan sivuilla. Tässä suhteessa Palmerin kirja jää selväksi kakkoseksi, ja ainakin itselleni kirjan ulkoasulla on merkitystä lukukokemukseen.

Pohjaksi perinteisten (whatever that means) oluttyylien reseptiikan suunnitteluun

Ray Danielsin Designing Great Beers on julkaistu jo 1996, ja jossain määrin ikä näkyy kirjan ulosannissa ja visuaalisessa ilmeessä. Silti teos tarjoaa edelleen hyvän pohjan "klassisten" oluttyylien suunnitteluun. Daniels esittelee tyylien historiaa ja analysoi sekä kaupallisten että vuosina 1993 ja 1994 National Homebrew Competitionissa toiselle arvostelukierrokselle päässeiden reseptiikkaa. Kirjan ensimmäisessä osassa käydään läpi myös yleisempää oluen panemiseen liittyvää juttua, mutta tähän tarkoitukseen Mosher ja Palmer ovat suositeltavampia lähteitä. Vinkkejä NEIPAan täältä on turha hakea mutta pilsneriin ja porteriin kyllä. Informaation täydentäminen googlettamalla uudempaa tietoa on suositeltavaa.

Liekkiö-kissa pohdiskelee mau-kasta reseptiä bitterille.

Belgien panemiseen

Siinä missä Danielsin kirjan "klassiset" tyylit sijoittuvat maantieteellisesti lähinnä akselillle Saksa-Britit-Jenkkilä, Stan Hieronymusin Brew like a Monk (eli härmäläisittäin Pane kuin munkki) tarjoaa varsin samantyylisen lähestymistavan Belgian trappisti- ja abbey-oluisiin. Mukana on panimoiden ja oluiden historiaa mutta myös tietoa belgioluiden panemisesta. Valmiita reseptejä ei juurikaan tarjoilla, vaan kuten Daniels, Hieronymus tarjoaa raamit, joiden pohjalta lähteä kehittelemään omaa belgireseptiä. Muistaisin jostain lukeneeni, että Designing Great Beers olisi toiminut jonkinlaisena innoittajana Brew like a Monkin kirjoittamisessa.

Inspiraatioksi uusille ideoille

Jos Mastering Homebrew oli oivallinen all-rounder oluen panemisen maailmaan, Mosherin aiempi teos Radical Brewing keskittyy pitkälti luovuuteen. Kirja herättelee ajatuksia erilaisista raaka-aineista ja menetelmistä, jotka ovat kotipanijan kokeiltavissa, sillä luomisesta ja kokeiluistahan (syteen tai saveen) tässä harrastuksessa pitkälti on kyse. Toki tänä päivänä inspiraatiota voi hakea ihan vain kaupan oluthyllyä katselemalla, mutta Mosher tarjoaa inspiraation lisäksi myös eväitä omien visioiden toteuttamiseen. Mukana on paljon valmiita reseptejä, mutta ainakin itselleni nekin toimivat lähinnä ajatustenherättelijöinä. Panoprosessiin liittyviä asioita käydään kirjan alussa läpi, mutta tämä on itse asiassa vähän turhaa, koska mikään panemisen perusteos tämä ei kuitenkaan ole. Monipuolisuudessaan rakenteeltaan ehkä vähän epämääräinen teos.

Silloin kun et lue, kirja toimii näppärästi myös patjana.

Vanhojen oletusten kyseenalaistamiseen

Brülosophy on tehnyt merkittävää duunia vanhojen kotipanemisen dogmien kyseenalaistamisessa, ja itsekin olen heidän exBEERimenteistään oppinut paljon. Toisaalta hieman kyllä ärsyttää, että joillekin kotipanijoille nämä yksittäiset kokeet ovat tulleet jonkinlaiseksi pyhäksi sanaksi, joka paljastaa salatun totuuden ja saa suomut putoamaan silmiltä. On syytä muistaa, että Brülosophyn kokeet ovat vain yksittäisiä datapisteitä. Luotettavien johtopäätösten tueksi tarvitaan enemmän dataa. Brülosophyn paras anti onkin, miten se rohkaisee panijaa koettelemaan omia vanhoja totuuksiaan ja tekemään omien kokeilujen pohjalta johtopäätöksiä parhaista toimintatavoista.

Oman panoprosessin kehittämiseen ja Grainfatherin käyttämiseen

Törmäsin David Heathin Youtube-kanavaan panokollektiivimme hankittua Grainfatherin. Mies on pannut olutta ammattilaisena ja harrastajana yli 30 vuotta, joten jonkinlaisista meriiteistä voitaneen puhua. Heath panee Grainfatherilla, joten tämä on luonnollinen painotus kanavalla, mutta mukana on paljon videoita, jotka käsittelevät yleisluotoisempia menetelmiä, esimerkiksi humalateen tekemistä, vahvojen oluiden bulkkikypsytystä, oluen kirkkauden säätämistä jne. jne. Lisäksi paljon huolella testattuja reseptejä. Heath vastailee aktiivisesti kysymyksiin esimerkiksi Facebookin Grainfather Users Groupissa. Sisältövaroitus, jos saat allergista ihottumaa "hauskoista" videoiden editointitehosteista.

Sahdin panemiseen

Sahtinoviisille hyvän starttipaketin tarjoaa Mika Laitisen sahtiohje, joka esittelee hyvin sahdin ja muiden farmhouse alejen panemiseen liittyviä menetelmiä. Laitisen Brewing Nordic -sivusto on muutenkin mainiota luettavaa Pohjolan olutkulttuuriperinnöstä kiinnostuneille. Laitinen on myös yhdessä Johannes Silvennoisen ja Hannu Nikulaisen kanssa kirjoittanut viehättävän sahtikirjan, joka neuvoo sahdin valmistuksessa mutta esittelee myös laajasti sahtiin ja sen sukulaisoluisiin liittyvää historiaa ja kulttuuria.

Suomenkieliseksi vertaistueksi

HOMBRE Helsinki – pääkaupunkiseudun kotipanijat on ehkäpä suosikkiryhmäni Facebookissa. Älä anna nimen hämätä, mukana on porukkaa Lappia myöten. Täällä voit jakaa ilosi ja pettymyksesi, kysyä neuvoa, myydä tavaraa, järjestää maistingeja jne. Pääsääntöisesti hyvänhenkistä keskustelua.

Mitkä ovat sinun suosituksesi?



Viimeksi muokattu 4.1.2019