Your responsibility as an artist is to mess with people's heads.
- Randy Mosher
I am Warhol. I am the No. 1 most impactful artist of our generation. I am Shakespeare in the flesh.
- Kanye West
Helmikuussa päädyin viestittelemään Kaarlon kanssa, joka on mies Kaarlon kotipanimon takana. Heitin tuolloin ilmoille ehdotuksen jonkinlaisesta blogistiyhteistyöproggiksesta, mihin Kaarlo suhtautuikin myötämielisesti. Niinpä kohtasimme Oluthuone Kaislassa oluen ja pienen ideanpyörittelypalaverin merkeissä.
Kaarlo ehdotti konseptia, jossa molempien kotipanimojen tehtävänä olisi panna olut jonkin musiikkikappaleen pohjalta: "Jos tämä biisi olisi bisse, millainen bisse se olisi?" Itselläni ei mitään kovin timanttisia ideoita ollut, joten myönnyin ehdotukseen, vaikkakin, myönnettäköön, alkuun taisin epäillä moisen projektin mielekkyyttä. Miten tällaista hommaa pitäisi lähteä lähestymään? Selkeitä suuntaviivoja ei ollut. Edetessään projekti kuitenkin osoittautui aika hauskaksi, sillä se pisti ajattelemaan oluen suunnittelua täysin uudesta näkökulmasta.
Alkuun kaivelimme tahoillamme levylaatikoitamme etsien sopivia kappaleita, joiden pohjalta lähteä suunnittelemaan olutta. (En kyllä itse asiassa tiedä, onko Kaarlolla levylaatikoita tai -hyllyjä, mutta ehkä voin kuitenkin käyttää tällaista ilmaisua.) Pian kuitenkin totesin, että olimme kiipeämässä gluteaalialue edellä puuhun. Kun silmäilin levyjen kappalelistoja, tajusin etsiväni kappaletta, josta saisin jonkinlaisen oivalluksen, millaista olutta lähteä tekemään. Tämä kuitenkin nähdäkseni soti proggiksen alkuperäistä ideaa vastaan, koska kappale olisi valikoitunut jonkin olutidean perusteella, ei päinvastoin. Lisäksi tällöin toinen kotipanimo joutuisi aloittamaan työnsä eri lähtökohdista, ilman valmista oivallusta, mihin suuntaan lähteä kulkemaan suunnittelussa.
Siksipä ehdotin, että ulkoistaisimme kappalevalinnan kolmannelle taholle, jolloin molemmat kotipanimot voisivat aloittaa samoista lähtökohdista, ikään kuin puhtaalta pöydältä. Pyysimme apuun Tuopillinen-blogisti Jounia, jonka tuomittavana pari Beerzebub-olutta on aiemmin käynyt ja jonka tiesin olevan musiikkiorientoitunut olutskribentti. Henkilökohtaisesti diggaan myös Jounin persoonallisesta, huumoripitoisesta, asiantuntevasta ja sopivan kriittisestä olutkirjoittamisesta, joten on aina mielenkiintoista kuulla miehen mielipide. Siksipä kuvioon sopikin hyvin, että biisin valitsijana Jouni lupautui myös "tuomaroimaan" syntyneet oluet.
Pienen fundeeraustuokion jälkeen Jouni lähettikin linkin valitsemaansa kappaleeseen: Blood Ceremony - Old Fires. Voi helvetti. Ikinä kuullutkaan moisesta. Myöskään ensikuuntelu ei tarjonnut mitään suurta ahaa-elämystä. Positiivista kuitenkin oli, että biisi ja bändi olivat Kaarlollekin vieraita, joten olimme samalla viivalla. Ja tätähän tässä tietysti haettiin, kun pyydettiin ulkopuolinen valitsemaan. Joten ei kun kuuntelemaan, assosioimaan ja inspiroitumaan.
Voit lukea Kaarlon blogikirjoituksen projektista täältä ja Tuopillisen tuomion täältä. Myös Reittausblogi liittyi tuomaristoon.
Shakesbeer in the flesh?
Oletko ajatellut oluen panemista taiteena? Avasin tämän tekstin kahdella sitaatilla taiteilijuudesta. Randy Mosher on yksi jenkkiläisen homebrew-skenen keskeisistä nimistä ja erinomainen kirjoittaja, jonka teokset Radical Brewing ja Mastering Homebrew olen aiemmin nostanut omalle panokirjasuosituslistalleni. Kanye West taas on taitava... no, olemaan Kanye West.
Mosher, joka on ammatiltaan graafinen suunnittelija, on vuosien ajan eri yhteyksissä pyrkinyt tuomaan esiin näkökulmaa, että oluen paneminen pitäisi nähdä paitsi tieteelliseen ymmärrykseen pohjautuvana, myös taiteellisena prosessina. Erityisesti tämä pätee tietysti kotipanijoihin, jotka, toisin kuin kaupalliset panimot, ovat taloudellisessa riippumattomuudessaan vapaita kokeilemaan mitä erikoisempia reseptivirityksiä ja raaka-aineita. Mastering Homebrewssa Mosher heittääkin lukijalle esimerkkejä ideoista ja inspiraationlähteistä, joiden pohjalta voisi lähteä kehittelemään täysin uusia oluita:
- What the Vikings and the Native Americans in Martha's Vineyard might have brewed together?
- The first beer brewed on Mars?
- What Elvis would have brewed if he were an ardent homebrewer?
Vaikka Mosherin ideat ovatkin enemmän roolileikillisiä hassutteluita, periaatteessa olin nyt saman tehtävän edessä itsekin. Olin saanut annettuna lähteen, josta minun pitäisi ammentaa inspiraatiota ja synnyttää jotain uutta. Positiivista koko kuviossa tietysti oli, että oikeita vastauksia ei ollut. Pohtiessani millainen olut Old Fires tulisi olemaan, Mosherin sanat pyörivät usein mielessäni. Your responsibility as an artist is to mess with people's heads. Minun pitäisi vain heittäytyä oluttaiteilijaksi ja luoda kappaleesta oma tulkintani...
...ja samaan aikaan olin kuitenkin tuskallisen tietoinen Kanye Westin hengestä, joka liikkui mäskäysvetteni päällä. On nimittäin niin, että joillakin ihmisillä yksinkertaisesti on täysin vääristynyt kuva omista taiteellisista kyvyistään. Pelkkä lyhyt kävely missä tahansa urbaanissa ympäristössä riittää osoittamaan, että jokainen kädellinen, joka on kykenevä pitelemään tussia tai spraykannua, ei ole suuri taiteilija. Millä avuilla minä nyt olin kutsumassa itseäni taiteilijaksi? Kiusallinen ja täysin mahdollinen skenaario oli, että oluttulkintani Old Firesista tulisi olemaan täyttä paskaa.
 |
| Urbaani taiteilija on parannellut Kaisaniemen puiston hirvipatsasta |
Reseptin rakentaminen
Tässä projektissa reseptin suunnittelu siis poikkesi tavallisesta rutiinista, ja yritän nyt vähän avata, millaisten ajatuskelojen kautta päädyin sellaiseen lopputulokseen kuin päädyin. Ensimmäinen huomio Old Firesista oli sen suhteellisen kepeä ja suoraviivainen ulosanti. Ei nyt ihan mitään Radio Rock -rockia, mutta ei liikuttu kuitenkaan missään Cause For Effect tai Fantômas tai Darkspace -osastoilla. Oluesta ei siis tulisi mitään turboahdettua imperial stoutia tai DDH-barrel-aged-Flanders-red-brewed-with-marshmellows-English-tea-and-living-snails-and-fermented-with-only-brettanomyces -viritystä. Jotain melko simppeliä ja helposti nautittavaa. Alkoholipitoisuus ehkä sellainen 6,5 %.
Genrellisesti Blood Ceremony liikkuu hivenen retroissa maisemissa, varhaisempien albumien perusteella ainakin vahvasti Black Sabbathin jalanjäljissä. Joidenkin aikalaiskuvausten mukaan kyse voisi olla jonkinlaisesta occult rockin ilmentymästä. En tiedä, allekirjoittaisiko bändi luokittelun itse, mutta tuo käsite itsellenikin ensimmäisenä mieleen nousi. Tämä puolestaan johti ajatukseen, että kyllä tässä taidettiin hämyisen mustanpuhuvan oluen äärellä olla. Perinteiset mustat oluet, stoutit ja porterit paahteisine profiileineen kuitenkin tuntuivat ajavan vähän sivuraiteelle alkuperäisestä ajatuksesta tehdä jotain helposti juotavaa. Synkän elementin piti olla ilmiselvä mutta ei läpitunkeva. Johtopäätöksenä oli tähdätä tummaan ulkonäköön, ei niinkään makuun.
Ja sitten olivat tietysti biisin sanoitukset, joiden kautta syntyi pari keskeistä ajatusta. Ensinnäkin jo kappaleen nimi ja lainit kuten
Biisin tulielementti oli kuitenkin niin keskeinen, että rakentaminen oli hyvä aloittaa siitä. Halusin ilmentää kytevää nuotiota hentoisella savunhäivähdyksellä ja kevyellä suuhun asettuvalla poltteella. Edellinen syntyisi tietysti savumaltaalla. Tällä kertaa en kuitenkaan lähtenyt perinteisen pyökkisavustetun maltaan suuntaan, koska sen savukinkkuinen maku saattaa olla varsin hallitseva, ja tässä tavoitteena oli mennä kohtalaisen hienovaraisella lähestymistavalla. Päädyin kirsikkapuulla savustettuun versioon (tässä tapauksessa Viking Malt), jonka savuisuutta Mosher kuvaa hedelmäiseksi. Myös määrä oli hyvin maltillinen, vain 11,4 %. Lopputuotteessa savuisuus on hyvinkin hienovarainen, ja luultavasti savumaltaan määrän olisi voinut hyvin vaikka tuplata ilman että se olisi käynyt liian hyökkääväksi. Hieman ehkä harmittaa että en tuplannut.
Poltteen saavuttamiseksi chili oli ilmiselvä vaihtoehto, pääsisipähän samalla tätäkin raaka-ainetta kokeilemaan. Ajatuksena oli hakea nimenomaan poltetta, ei makua, joten pieni määrä korkeascovilleista lajiketta toimisi paremmin kuin suuri määrä miedompaa. Päädyin keltaiseen habaneroon, jossa riittää potkua mutta jossa on myös herkullinen hedelmäinen maku.
Muinaiselementtiä lähdin lähestymään, ehkä hieman mielikuvituksettomasti, pohjoisen muinaisolutperinteen kautta. Pieni määrä katajaa sai edustaa tuulahdusta menneestä ajasta. Lisäksi toivoin maun pelaavan yhteen savuisuuden kanssa, onhan esimerkiksi gotlandsdricka perinteisesti sekä savuinen että katajainen. Ainoa huoli oli, että kataja ja chili eivät lähtökohtaisesti kuulosta kovin järkevältä makuparilta. Mutta kokeilevaa panemistahan tässä oltiinkin tekemässä, joten... Jos chili kontribuioisi lähinnä polttelevaan suutuntumaan, ehkä mauista ei syntyisi riitelevää sotkua. Katajan määrä oli myös syytä pitää hyvin maltillisena; päädyin käyttämään Mika Laitisen sahtiohjeen suosituksen mukaisesti vain 10 grammaa ohuita oksia mäskin joukossa.
Muinaisoluet johdattivat myös hiivavalinnan äärelle. Olin juuri saanut käsiini pari eri kulttuuria Norjan jeesushiiva kveikiä, ja polttelu päästä kokeilemaan niitä oli kova. Tässä minulla ei siis ollut mitään omakohtaista käsitystä, minkälaisia makuja hiiva tulisi olueen tuomaan, mutta hiivavalinta tuntui mielikuvatasolla sopivalta. Ja koska reseptissä pelattiin kuitenkin savun ja katajan kanssa, ei kai valinta aivan metsään voisi mennä. Käyttöön valikoitui #1 Gjernes Voss, jonka kveikeistä evankelioiva David Heath on sanonut toimivan hyvin jopa 75 prosentissa oluttyylejä. Tässä tapauksessa olut käytettiin kuivaamallani kveikillä.
Mallaspuolelle ei tullut mitään erikoisempia kikkailuja. Luonteikkaaksi pohjaksi maris otteria, munichilla vähän lisäsyvyyttä. Chili ja kataja vaatisivat vastapainokseen makeutta, joten jonkin verran karamellimallasta. Savuksi Vikingin kirsikkapuusavustettua. Musta väri Weyermannin Carafa Special 3:lla, joka on varsin yleisesti käytetty India Black Aleissa, joissa mustan maltaan vaikutus oluen makuun halutaan pitää maltillisena. Paahteiden pitämiseksi aisoissa päätin vielä kylmäuuttaa tumman maltaan yön yli jääkaapissa ja lisätä uutteen vierteeseen vasta flameoutin yhteydessä.
Humalavalintaan ei myöskään liittynyt mitään elämää suurempaa ajatusta. Katkeroa Magnumista. Chilin polte ja voimakas humalan katkero tuntuivat huonolta yhdistelmältä, joten pidin IBUt alhaisina. Aromihumalointi tuli aikalailla hihasta vetäisemällä. Columbuksen sanotaan olevan mustapippuria, lakritsia ja sitrusta. Ei kai se pienenä määränä pahemmin riitelisi muiden makujen kanssa. Mikään humalat-edellä-oluthan tämän ei ollut tarkoitus olla, vaan humala saisi tuoda pieniä nyansseja. Totta puhuen lopputuloksesta on kyllä vaikea sanoa, kuinka paljon humala makuun kontribuoi.
Vesikemian säätämisessä jatkui ajatus hillitystä ja tasapainoisesta oluesta. Kyseessä ei nyt ollut vaalea ale eikä oikein rehellisen mustakaan, joten Bru'n Waterin profiileista valikoitui vähän niin kuin välimallin ratkaisuna käyttöön Amber Balanced.
Oma fiilis on, että ei tästä lopulta yhtään pöllömpi olut tullut, varsinkin kun ottaa huomioon kaikenlaiset suunnittelun epävarmuustekijät. Mielestäni kiinnostavan makuinen bisse, jota juo ihan mielellään. Mikään elementti ei jyrää muiden yli. Mutta omaa häntää on tietysti helppo nostaa; saa nyt nähdä, mihin tulokseen arvoisa blogistijury päätyy.
Suuret kiitokset sekä Kaarlon kotipanimolle että Tuopilliselle. Kuten sanottu, tämä oli poikkeavuudessaan ja haastavuudessaan aika hauska proggis. Mielellään kokeilee jotain samantyyppistä uudestaankin. Tämän myötä Beerzebub-blogi jää pienelle tauolle toisen kirjoitushomman vuoksi. Panotouhut kuitenkin jatkuvat, ja uusien tekstien pariinkin palataan heti kun on mahdollisuus. Facebook-sivulle varmaan tulee myös jotain satunnaisia pienimuotoisia hölmöilyjä ja linkityksiä toisten teksteihin.
Genrellisesti Blood Ceremony liikkuu hivenen retroissa maisemissa, varhaisempien albumien perusteella ainakin vahvasti Black Sabbathin jalanjäljissä. Joidenkin aikalaiskuvausten mukaan kyse voisi olla jonkinlaisesta occult rockin ilmentymästä. En tiedä, allekirjoittaisiko bändi luokittelun itse, mutta tuo käsite itsellenikin ensimmäisenä mieleen nousi. Tämä puolestaan johti ajatukseen, että kyllä tässä taidettiin hämyisen mustanpuhuvan oluen äärellä olla. Perinteiset mustat oluet, stoutit ja porterit paahteisine profiileineen kuitenkin tuntuivat ajavan vähän sivuraiteelle alkuperäisestä ajatuksesta tehdä jotain helposti juotavaa. Synkän elementin piti olla ilmiselvä mutta ei läpitunkeva. Johtopäätöksenä oli tähdätä tummaan ulkonäköön, ei niinkään makuun.
Ja sitten olivat tietysti biisin sanoitukset, joiden kautta syntyi pari keskeistä ajatusta. Ensinnäkin jo kappaleen nimi ja lainit kuten
Long ago we lost our waytekivät selväksi, että kyllähän tässä oluessa olisi jokin kytevä tulielementti oltava. Toiseksi sanoitukset edustivat jonkinlaista esikristillistä pakanafiilistelyä. Oli muinaisaikojen pakanakuninkaita ja palavia jumalia. Eli jokin "muinainen" elementti. Öö... Näiden mielleyhtymien sovittelu yhteen reseptissä ei ollutkaan enää mikään ihan yksinkertainen tehtävä.
Where's the thunder? Where's the light, you say?
In the darkness we retire
Let us light an endless fire
Old Fires!
Dying embers expire; but the feeling remains
Burn bright, burn higher!
Biisin tulielementti oli kuitenkin niin keskeinen, että rakentaminen oli hyvä aloittaa siitä. Halusin ilmentää kytevää nuotiota hentoisella savunhäivähdyksellä ja kevyellä suuhun asettuvalla poltteella. Edellinen syntyisi tietysti savumaltaalla. Tällä kertaa en kuitenkaan lähtenyt perinteisen pyökkisavustetun maltaan suuntaan, koska sen savukinkkuinen maku saattaa olla varsin hallitseva, ja tässä tavoitteena oli mennä kohtalaisen hienovaraisella lähestymistavalla. Päädyin kirsikkapuulla savustettuun versioon (tässä tapauksessa Viking Malt), jonka savuisuutta Mosher kuvaa hedelmäiseksi. Myös määrä oli hyvin maltillinen, vain 11,4 %. Lopputuotteessa savuisuus on hyvinkin hienovarainen, ja luultavasti savumaltaan määrän olisi voinut hyvin vaikka tuplata ilman että se olisi käynyt liian hyökkääväksi. Hieman ehkä harmittaa että en tuplannut.
Poltteen saavuttamiseksi chili oli ilmiselvä vaihtoehto, pääsisipähän samalla tätäkin raaka-ainetta kokeilemaan. Ajatuksena oli hakea nimenomaan poltetta, ei makua, joten pieni määrä korkeascovilleista lajiketta toimisi paremmin kuin suuri määrä miedompaa. Päädyin keltaiseen habaneroon, jossa riittää potkua mutta jossa on myös herkullinen hedelmäinen maku.
Muinaiselementtiä lähdin lähestymään, ehkä hieman mielikuvituksettomasti, pohjoisen muinaisolutperinteen kautta. Pieni määrä katajaa sai edustaa tuulahdusta menneestä ajasta. Lisäksi toivoin maun pelaavan yhteen savuisuuden kanssa, onhan esimerkiksi gotlandsdricka perinteisesti sekä savuinen että katajainen. Ainoa huoli oli, että kataja ja chili eivät lähtökohtaisesti kuulosta kovin järkevältä makuparilta. Mutta kokeilevaa panemistahan tässä oltiinkin tekemässä, joten... Jos chili kontribuioisi lähinnä polttelevaan suutuntumaan, ehkä mauista ei syntyisi riitelevää sotkua. Katajan määrä oli myös syytä pitää hyvin maltillisena; päädyin käyttämään Mika Laitisen sahtiohjeen suosituksen mukaisesti vain 10 grammaa ohuita oksia mäskin joukossa.
 |
| Jaa tältäkö se Blood Ceremonyn musiikki nyt sitten maistuu? |
Muinaisoluet johdattivat myös hiivavalinnan äärelle. Olin juuri saanut käsiini pari eri kulttuuria Norjan jeesushiiva kveikiä, ja polttelu päästä kokeilemaan niitä oli kova. Tässä minulla ei siis ollut mitään omakohtaista käsitystä, minkälaisia makuja hiiva tulisi olueen tuomaan, mutta hiivavalinta tuntui mielikuvatasolla sopivalta. Ja koska reseptissä pelattiin kuitenkin savun ja katajan kanssa, ei kai valinta aivan metsään voisi mennä. Käyttöön valikoitui #1 Gjernes Voss, jonka kveikeistä evankelioiva David Heath on sanonut toimivan hyvin jopa 75 prosentissa oluttyylejä. Tässä tapauksessa olut käytettiin kuivaamallani kveikillä.
Mallaspuolelle ei tullut mitään erikoisempia kikkailuja. Luonteikkaaksi pohjaksi maris otteria, munichilla vähän lisäsyvyyttä. Chili ja kataja vaatisivat vastapainokseen makeutta, joten jonkin verran karamellimallasta. Savuksi Vikingin kirsikkapuusavustettua. Musta väri Weyermannin Carafa Special 3:lla, joka on varsin yleisesti käytetty India Black Aleissa, joissa mustan maltaan vaikutus oluen makuun halutaan pitää maltillisena. Paahteiden pitämiseksi aisoissa päätin vielä kylmäuuttaa tumman maltaan yön yli jääkaapissa ja lisätä uutteen vierteeseen vasta flameoutin yhteydessä.
Humalavalintaan ei myöskään liittynyt mitään elämää suurempaa ajatusta. Katkeroa Magnumista. Chilin polte ja voimakas humalan katkero tuntuivat huonolta yhdistelmältä, joten pidin IBUt alhaisina. Aromihumalointi tuli aikalailla hihasta vetäisemällä. Columbuksen sanotaan olevan mustapippuria, lakritsia ja sitrusta. Ei kai se pienenä määränä pahemmin riitelisi muiden makujen kanssa. Mikään humalat-edellä-oluthan tämän ei ollut tarkoitus olla, vaan humala saisi tuoda pieniä nyansseja. Totta puhuen lopputuloksesta on kyllä vaikea sanoa, kuinka paljon humala makuun kontribuoi.
Vesikemian säätämisessä jatkui ajatus hillitystä ja tasapainoisesta oluesta. Kyseessä ei nyt ollut vaalea ale eikä oikein rehellisen mustakaan, joten Bru'n Waterin profiileista valikoitui vähän niin kuin välimallin ratkaisuna käyttöön Amber Balanced.
Oma fiilis on, että ei tästä lopulta yhtään pöllömpi olut tullut, varsinkin kun ottaa huomioon kaikenlaiset suunnittelun epävarmuustekijät. Mielestäni kiinnostavan makuinen bisse, jota juo ihan mielellään. Mikään elementti ei jyrää muiden yli. Mutta omaa häntää on tietysti helppo nostaa; saa nyt nähdä, mihin tulokseen arvoisa blogistijury päätyy.
Suuret kiitokset sekä Kaarlon kotipanimolle että Tuopilliselle. Kuten sanottu, tämä oli poikkeavuudessaan ja haastavuudessaan aika hauska proggis. Mielellään kokeilee jotain samantyyppistä uudestaankin. Tämän myötä Beerzebub-blogi jää pienelle tauolle toisen kirjoitushomman vuoksi. Panotouhut kuitenkin jatkuvat, ja uusien tekstien pariinkin palataan heti kun on mahdollisuus. Facebook-sivulle varmaan tulee myös jotain satunnaisia pienimuotoisia hölmöilyjä ja linkityksiä toisten teksteihin.
Käyttäjäarvioita
Ei ehkä mihinkään selvään tyyliin istu, mutta kaikki palaset tuntuu kuitenkin istuvan tosi hyvin yhteen. Ja tätä on helppo ja miellyttävä juoda.Arvioita olutblogeissa: Tuopillinen, Reittausblogi
Eräkoko: 20 litraa (fermenter)
Tehokkuus: 82 % (kettle)
Lähtöominaispaino: 1.065
IBU (tinseth): 32
IBU (tinseth): 32
KÄYMISTUOTTEET
2.91 kg (57.2%) — Simpsons Pale Ale Finest Maris Otter
955 g (18.8%) — Simpsons Munich Malt
580 g (11.4%) — Viking Malt Smoked (Sweet Cherry)
345 g (6.8%) — Simpsons Caramalt Premium English
300 g (5.9%) — Weyermann Carafa Special III
HUMALOINTI
10 g (15 IBU) — Magnum (12%) 60 min
25 g (16 IBU) — Columbus (Tomahawk) (14%) 10 min
HIIVA
Norwegian Farmhouse Kveik #1 Sigmund Gjernes, Voss
4 ml hiivaslurrya tai
1–2 g kuivattua hiivaa
HIIVA
Norwegian Farmhouse Kveik #1 Sigmund Gjernes, Voss
4 ml hiivaslurrya tai
1–2 g kuivattua hiivaa
MUUT AINESOSAT
10 g — Katajanoksa — Mash
0.5 kpl — Protafloc — Boil 15 min
1 tl — Hiivaravinne — Boil 15 min
0.5 kpl — Keltainen habanero — Secondary
VESIPROFIILI
Bru'n Water Amber Balanced, mash pH 5,4
Kalsium 50 | Magnesium 10 | Natrium 15 | Sulfaatti 75 | Kloridi 63
VESIPROFIILI
Bru'n Water Amber Balanced, mash pH 5,4
Kalsium 50 | Magnesium 10 | Natrium 15 | Sulfaatti 75 | Kloridi 63
PROSESSI
Panopäivää edeltävänä päivänä ota litra huuhteluvedestäsi kannelliseen kattilaan.
Sekoita joukkoon rouhittu Carafa Special. Laita jääkaappiin uuttumaan yön yli.
Panopäivänä mäskää muut maltaat katajanoksien kanssa 66 asteessa 60 min,
sen jälkeen mash-out 75 asteessa 10 min.
Mäskäyksen aikana ota kylmäuutekattila jääkaapista ja siivilöi
mallasmuhju pois niin että jäljelle jää musta uuteliemi.
Mäskäyksen jälkeen ota esim. lasipurkkiin pari desiä vierrettä ja
jäähdytä 39 asteeseen. Lisää kveik, laita kansi löysästi kiinni ja
laita purkki 39-asteiseen käymiskaappiin odottamaan.
Keitä vierrettä 60 min, lisää humalat, kirkaste ja hiivaravinne reseptin mukaan.
Huom. älä skippaa ravinteen käyttöä, kveik tarvitsee sitä.
Keiton päättyessä kaada uuteliemi kuuman vierteen joukkoon ja anna
vielä seisoa kuumana vartin verran uutteen pöpöjen likvidoimiseksi.
Jäähdytä vierre 39 asteeseen ja ilmaa hyvin. Hiivaa käymiskaapissa
odotelleella "startterilla". Voit nostaa käymislämpötilan 40, jopa 41 asteeseen.
Käymisen päätyttyä siivuta puolikas keltainen habanero ohuiksi siivuiksi ja laita
keitetyssä humalasukassa tms. lillumaan käymisastiaan. Anna olla päivä tai kaksi,
maista jo ensimmäisen päivän jälkeen. Poltteen on syytä olla hyvin hentoinen,
jotta oluen juotavuus pysyy hyvänä.
Panopäivää edeltävänä päivänä ota litra huuhteluvedestäsi kannelliseen kattilaan.
Sekoita joukkoon rouhittu Carafa Special. Laita jääkaappiin uuttumaan yön yli.
Panopäivänä mäskää muut maltaat katajanoksien kanssa 66 asteessa 60 min,
sen jälkeen mash-out 75 asteessa 10 min.
Mäskäyksen aikana ota kylmäuutekattila jääkaapista ja siivilöi
mallasmuhju pois niin että jäljelle jää musta uuteliemi.
Mäskäyksen jälkeen ota esim. lasipurkkiin pari desiä vierrettä ja
jäähdytä 39 asteeseen. Lisää kveik, laita kansi löysästi kiinni ja
laita purkki 39-asteiseen käymiskaappiin odottamaan.
Keitä vierrettä 60 min, lisää humalat, kirkaste ja hiivaravinne reseptin mukaan.
Huom. älä skippaa ravinteen käyttöä, kveik tarvitsee sitä.
Keiton päättyessä kaada uuteliemi kuuman vierteen joukkoon ja anna
vielä seisoa kuumana vartin verran uutteen pöpöjen likvidoimiseksi.
Jäähdytä vierre 39 asteeseen ja ilmaa hyvin. Hiivaa käymiskaapissa
odotelleella "startterilla". Voit nostaa käymislämpötilan 40, jopa 41 asteeseen.
Käymisen päätyttyä siivuta puolikas keltainen habanero ohuiksi siivuiksi ja laita
keitetyssä humalasukassa tms. lillumaan käymisastiaan. Anna olla päivä tai kaksi,
maista jo ensimmäisen päivän jälkeen. Poltteen on syytä olla hyvin hentoinen,
jotta oluen juotavuus pysyy hyvänä.
Hiilihapotus 2.3 vol
Kuinkas rajusti tämä kveikkikanta tuppaa käymään ja vaahtoamaan? Tuleeko helposti vesilukon läpi?
VastaaPoistaOlen lukenut että joillakin panijoilla olisi näin käynyt, mutta itsellä ei ainakaan vielä ole ollut ongelmaa. Ollut parisenkymmentä litraa sellaisessa perus muovisessa käymissaavissa ihan vaan vesilukon kanssa. En kuitenkaan esim. 23 litran carboyhin laittaisi 20 litraa.
Poista