sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Resepti: Quercus Crapulata (Tammilastukypsytetty saison)



Huolimatta tämän kirjoittajan erittäin lämpimästä suhteesta viskeihin suhteensa tynnyrikypsytettyihin oluisiin on kaksijakoinen. En pääsääntöisesti jaksa riemastua tammen kanssa paritetuista paksuista imperial stouteista tai barleywineista. Eihän ne nyt toki juomatta jää, mutta usein lisäarvo verrattuna tammettomaan versioon on omaan makuuni kyseenalainen. Mutta sitten toisaalta taas, kyllähän minä kovasti esimerkiksi lambiceista nautin. Olenkin huomannut olevani kiinnostuneempi kevyemmistä oluista, joihin tammella tuodaan lisäsyvyyttä. Tässä esitellyn reseptin johtoajatuksena oli valita pohjaksi oluttyyli, jossa hedelmäisyys toimisi yhteen tammen makujen kanssa.

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Pilsiä dekoktio- eli keittomäskäyksellä



Varmimpia merkkejä kevään saapumisesta ovat pajunkissat, koloistaan kaupunkien julkiseen tilaan kömpivät sekakäyttäjät sekä kotipanijan voimistuva vaaleiden, kevyemmänpuoleisten oluiden kaipuu. Koska merkit ovat olleet ilmassa jo jonkin aikaa, oli aika pistää tulille ensimmäinen kevätolut, joka tällä kertaa oli ensimmäinen lagerkokeilumme, tsekkityyppinen pils. Pienenä poikkeamana normaalista panopäivästä tässä oluessa käytettiin yksinkertaista dekoktiomäskäystä, josta Suomessa käytetään yleisemmin nimitystä keittomäskäys.

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Kotipanijan kiusaukset: börstaa, börstaa, börstaa



Yritän olla jeesustelematta ihmisille. Saan itse närästystä siitä tietystä ihmistyypistä, jolla tuntuu aina olevan vahva käsitys siitä, miten toisten ihmisten pitäisi elämäänsä elää. Siksipä yritän itse olla olematta sellainen. En ehkä aina siinä onnistu, mutta ainakin periaatteen tasolla ajattelen näin.

Samaan hengenvetoon totean myös olevani esimerkiksi sitä mieltä, että suomalaisten alkoholisuhteen normalisoimiseksi ja alkoholikulttuurin kehittämiseksi Alkon monopolin hallittu alasajo on välttämätön toimenpide.

Tämä ei kuitenkaan ole mikään liberaalin raivo-oikeiston kiukuttelukanava vaan oluen kotipanemista käsittelevä blogi.

torstai 7. helmikuuta 2019

Oodi ja startteri nestehiivalle



Kun aloitimme panohommat kahden hengen kokoonpanollamme loppuvuodesta 2015, kuivahiivat olivat helppoutensa ja edullisuutensa vuoksi oikeastaan ainoa vaihtoehto. Nestehiivojen kanssa olisi pitänyt laskea soluja ja kasvatella starttereita ja muuta peloittavaa. Kuitenkin törmäsin säännöllisesti eri yhteyksissä väitteisiin siitä, että nestehiivat tuottavat parempia tuloksia, erityisesti joidenkin hiivavetoisten oluiden (esim. hefeweizen) tapauksessa. Taisikin olla juuri ensimmäinen hefe-kokeilu (joka muuten meni aivan vituiksi, joskaan ei hiivan takia), kun viimein uskaltauduimme kokeilemaan. Kuten niin monessa muussakin asiassa, otti aikansa (ja veronsa) ennen kuin sopiva työskentelytapa löytyi. Lopputuloksena kuitenkin olemme siirtyneet käyttämään oikeastaan pelkästään nestehiivoja. Tässä postauksessa käyn läpi oman nykyisen hiivastartterirutiinini.

perjantai 1. helmikuuta 2019

Resepti: L'IPA du Incube (Belgian IPA)



Belgian IPA on niitä oluttyylejä, joille reseptin kehittäminen on sekä helppoa että haastavaa. Helppous tulee siitä, että suunnittelijalla on kohtalaisen vapaat kädet, koska koko tyyli on varsin epämääräinen hybridi.

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

DIY snow globe, eli lumisadetta pullossa


Vuoden 2018 viimeiseksi olueksi panimme välipäivinä tulille ensimmäisen vakavamielisen kokeilun strong bitteriä. (Yritän olla käyttämättä sitä kolmen kirjaimen yhdistelmää, jolla tämä tyyli myös tunnetaan, koska se ohjaa mielestäni maistajan ajattelua kohti sitä yhtä tiettyä kaupallista esimerkkiä, jolla on monien kirjoissa - myös omissani - myyttis-maaginen maine.) Tällä hetkellä olut on vielä pullokäymisvaiheessa ja odottaa maistamista, mutta pulloja kuolatessani tein kiinnostavan havainnon.

tiistai 15. tammikuuta 2019

Huijarin Yule Sahti 2018


Mitä sahtiin tulee, olen huijari. Ollakseen uskottava sahdinpanija pitäisi kertoa tarinaa siitä miten isoisä  minkä viinan salakuljetukseltaan ehti  pani sahtia suvun tilan saunarakennuksessa. Oli oppinut taidon äidiltään, joka oppi se omaltaan, joka oppi sen isältään, ad infinitum. Isoisä tietysti opetti taidon isälleni, joka tykkäsi aina lorauttaa tuttipullooni maidon sekaan haulikonhylsyllisen sahtia, että poikalapsi pysyisi hyväntuulisena. Ja kun vartuin sen verran, että yletyin kurkistamaan laidan yli sisään kuurnaan, isä alkoi siirtää suvun sahtiviisautta minulle.